Haastattelu Simon Greenin kanssa.

S          

Ajettaessa Myasnitskaja-kadulle, jonne haastattelu oli sovittu, olin huolissani siitä, että tiesin käytännössä hyvin vähän Simon Greenistä. Ja perjantai-illan liikenne yhdistettynä jatkuvaan sadeeseen lupasi, etten koskaan pääsisi sinne ajoissa. Onneksi onnistuin tapaamaan Simonin ja tajusin vain muutamassa minuutissa, että huolille ja huonolle mielialalle ei ollut paikkaa Simonia Greenin seurassa.

Simon: Joten, et tiedä mitään minusta, mikä on hienoa. Kun ihmiset tietävät paljon minusta, he eivät halua puhua kanssani (nauraen).

Simon esitteli minulle Janen (hänen hyvän ystävänsä vaimon), joka oli vieraillut Moskovassa useita kertoja, ja sanoi, että voisin kysyä häneltä kysymyksiä saadakseni 'tuoretta näkemystä' Moskovasta.

Miten niin tapahtui, että muutit Moskovaan? Ja kuinka pitkään olet asunut täällä?

Simon: Olen ollut Moskovassa 13 vuotta, olen alun perin Englannista. Olen käynyt monissa maissa, noin 74. Työskentelin Lähi-idässä 5 vuotta. Kerran päätin ottaa 6 kuukauden tauon ja palata Englantiin, missä näin sanomalehdessä, Daily Mailissä, työilmoituksen jossa sanottiin: 'ongelmanratkaisijoita etsitään Moskovassa'. Olin luonnollisesti vähän epäilevä, mietin, voisiko siinä olla mafia-yhteyksiä.

Selvisi, että se oli työ toimistotavarayritykselle – MB Company. Heillä oli suuria ongelmia päästä kansainvälisiin tiliin, koska heillä ei ollut todellista uskottavuutta eikä myyntikoulutusta. He ymmärsivät, että heidän oli oltava 3 tai 4 ulkomaalaista, jotka voisivat päästä korkeammalle tasolle kansainvälisissä yrityksissä. He haastattelivat paljon ihmisiä, noin 200 ihmistä, ja he tarjosivat vain 3 työpaikkaa. Ajattelin, ettei minulla ollut mahdollisuuksia. Sitten sain puhelun noin 3 päivää myöhemmin jossa sanottiin: 'Milloin voit lentää Moskovaan? Sinut on palkattu.'

Ihmiset, joita tapasin siellä, olivat todella ystävällisiä ja tulivat hyvin toimeen yrityksen kanssa. 3,5 vuoden jälkeen he päättivät, ettei heillä enää tarvittu ulkomaalaisia, mikä oli heidän oikestaan suuri virhe, koska 6 kuukautta myöhemmin yritys oli lopettanut toimintansa. Ajattelin itsekseni, kuten kaikki Moskovassa, 'oh, Jumala, mitä minä teen?'. Onneksi minulla oli hyvä ystävä, joka työskenteli kiinteistössä ja etsi jotakuta lisäämään liiketoimintamahdollisuuksia, joten aloin työskennellä hänen kanssaan melkein heti. Se sujui todella hyvin, kunnes saimme 2008-2009 kriisin. Sitten sain työpaikan kansainvälisestä siirtotöiden yrityksestä, jonka pääkonttori oli Budapestissa. Olin pääjohtaja Kiovan toimistossa, ja siellä oli erittäin ystävällistä... Myöhemmin palasin Moskovaan, eikä minulla ollut enää vapautta ja joustavuutta, jota minulla oli ennen. Sitten päätin ryhtyä opettajaksi, ja olen nyt tehnyt sitä 4 vuotta.

Opetatko aikuisia vai lapsia?

Simon: Yritän pysyä poissa lapsista, en siksi, että vihaisin heitä, vaan koska he ovat täysin erilainen markkina-alue, jossa minulla ei ole kokemusta. Minulla on kaksi teini-ikäistä, joita opetan. Pääasiassa opetan johtajia ja henkilökuntaa kansainvälisissä yrityksissä. Työskentelen koulun kanssa, joka on 30 % työstäni, ja muut 70 % ovat omia yksityisopetustuntejani.

Oletko kokenut kulttuurishokkia? Oliko sinulle mitään kiusallista?

Simon: Se alkaa todennäköisesti ensimmäisenä tai toisena päivänä. Ensimmäinen ero, johon törmäsin, oli yritystoiminnan tekemisessä Englannissa ja täällä Venäjällä. Kun menin tapaamaan ihmisiä työskennellessäni MB Companyssa, olin juuri aikeissa kätellä kaikkia, mutta naiset olivat hyvin haluttomia kättelemään, he olivat kuin 'pidä kätesi pois'. Se oli ensimmäinen asia, jota en tiennyt – naiset yksinkertaisesti eivät kättele. Miehet tekevät – he kättelevät joka aamu, mutta ei naisten kanssa. Löysin sen hyvin kummalliseksi.

Englannissa, jos sinut kutsutaan jonkun huoneistoon tai taloon drinksijuhliin tai illalliselle, jos tunnet heidät melko hyvin, kätlet aviomiestä heti ovella ja suutelit vaimoa poskelle, mutta Venäjällä et voi tehdä niin, koska on epäonnea kätellä kynnyksellä.

Äskettäin julkaistiin artikkeli Luc Jones (kumppani Antal Venäjä-henkilöstöpalvelu) on julkaissut. 'Normaalin' ja 'Venäjän' laittaminen samaan lauseeseen on aina vaarallista

Luc sanoi. Oletko samaa mieltä hänen kanssaan? Simon:

Olen samaa mieltä.

Miksi? Mikä on normaalia sinulle? Simon: 

Ei Venäjä. Tarkoitin tapaa, jolla teet liiketoimintaa. En sano, että se on parempi tai huonompi, se on vain hieman erilaista. On eroja toimistokäyttäytymisessä. Venäjällä on syyllisyystekijä. Jos jokin menee pieleen yrityksessä tai toimistossa, mikä tapahtuu kaikkialla maailmassa, Venäjällä he katsovat yksilöön, miksi se meni vikaan. Yksi ero on se, että Englannissa pidetään yksityinen kokous toimistossa ja keskustellaan asiasta. Venäjällä tämä tehdään julkisesti. Löysin tämän hyvin vaikeaksi, kun saavuin. Myös pankeissa, kun käytät liiketoimintaa. Englannissa pankit ovat hyvin jäykkiä ja muodollisia, et voi hoitaa yksityisiä asioita julkisessa paikassa. Venäjällä he voivat ilmoittaa melko äänekkäästi, mitä on menossa ja kehottaa sinua odottamaan muutaman minuutin, jos haluat nostaa hieman rahaa. Jane: 

Olen huomannut, että venäläiset eivät yleensä hymyile paljon. Ja jos he näkevät sinun hymyilevän heille, he ajattelevat, että olet jo heidän ystävänsä. Simon:Ehdottomasti. On kirja nimeltä 'Miksi venäläiset eivät hymyile' (Luc Jonesin kirjoittama

). Kun tunnet venäläisiä, he ovat ystävällisempiä, vieraanvaraisempia ja anteliaampia kuin englantilaiset. Englannissa on eräänlainen este, jonka he laittavat pystyyn, ja siihen asti kun tunnet jonkun todella hyvin, se on upeaa. Venäläiset eivät hymyile aluksi luonnollisesti, koska he näkevät siinä eräänlaista väärää asiaa - 'miksi minun pitäisi hymyillä heille, en tunne heitä'. Mutta kun tunnet heidät, he ovat todella mahtavia. Kun sinulla on venäläinen ystävä, saat elinikäisen ystävän. 

En voi olla kysymättä sinulta kriisistä, jossa olemme kaikki tänään. Oletko tuntenut sen vaikutuksen omaan elämääsi tai ympärilläsi oleviin? Simon:

Kyllä, olen. Ei epäilystäkään siitä. Ihmiset ovat kiristäneet vyöhönsä. He miettivät kahdesti ennen kuin menevät Eurooppaan, koska tämä on todella kallista. Jos tulet Yhdysvalloista tai Euroopasta, nyt Moskovaan tuleminen on erittäin halpaa, koska sinulla on enemmän rahaa käytettävänä. Jane:

Kyllä. Mutta viisumien saaminen on niin vaikeaa. Simon: 

Viisumit ovat täydellinen painajainen. Vaikuttaa siltä, että Venäjällä ja Britannialla on kilpailu siitä, kumpi voisi tehdä elämästä vaikeampaa. Kävin aikaisemmin Liettuassa saadakseni viisumini, se oli fantastista, sain sen samana päivänä, se oli vaivattomasti. Nyt minun täytyy mennä Lontooseen, koska he haluavat ottaa sormenjälkeni, joka kerta. Mutta me teemme sen teille, joten se on vain vastavuoroisuutta. 99% venäläisistä, jotka tulevat Englantiin, ovat mukavia ihmisiä, ja 99% englantilaisista, jotka tulevat Venäjälle, ovat myös mukavia ihmisiä. Miksi he tekevät elämästä niin vaikeaa, en voi ymmärtää? Kriisi on vaikuttanut moniin yrityksiin: 20% ulkomaalaisista on palannut Englantiin, Eurooppaan tai Amerikkaan.

Käytkö usein Englannissa? Simon:En käynyt Englannissa kahteen vuoteen. Mutta nyt minun täytyy mennä sinne joka 90. päivä, se on täällä olemisen hinta. Mutta minulle se on silti sen arvoista: minulla on paljon ystäviä täällä, ja myös hyvä työ. Rehellisesti sanottuna, Englannissa on erittäin vaikeaa saada työtä minun ikäisenäni. Menin sinne 4 vuotta sitten ostamaan taloa, ja lähetin noin 200 CV:tä – kukaan ei vastannut. Ei edes 'ei, et ollut menestynyt', vaan ei mitään. Jos olet yli 50 – 'Poka-poka!' ('Heippa' venäjäksi

).

Mitä neuvoisit henkilölle, joka suunnittelee muuttoa Moskovaan? Simon:

Sinun on oltava valmis odottamaan odottamatonta, mitään ei mene aivan suunnitelmien mukaan. Englannissa olemme hirveän säänneltyjä: lounas on aina klo 1.00 tai 1.30. Venäjällä se on mitä tahansa klo 12:sta 4:ään. Muistan, kun saavuin ensimmäisen kerran, kello oli 3.15, kun joku sanoi: 'Minun on mentävä lounaalle.' Olin järkyttynyt! Jane:Täällä on asioita, joihin emme ole tottuneet. Esimerkiksi siniset laatikot (itsepalvelumaksupäätteet

) ovat kaikkialla Moskovassa. Kun Internet lakkasi toimimasta, emme tienneet, että voimme maksaa sen näiden laatikoiden kautta, joista yksi oli juuri toimistossamme, missä työskentelimme. Itse asiassa emme osanneet selvittää, miten sitä käytetään, koska emme tienneet kieltä. Simon:Mutta kerron sinulle jotain, missä Venäjä ylittää muut eurooppalaiset maat: julkinen liikenne on loistavaa. Metrossa yksi juna tulee joka 45 sekunti. Lontoossa, jos olet onnekas, yksi juna tulee joka 4 minuutti. Teidän 'electrichka' (normaalijunat

) ovat uskomattomia, ja se on niin halpaa. Yksi metroasema Lontoossa maksaa 4 puntaa. Ja täällä maksan 2000 ruplaa kuukaudessa, mikä sisältää metro, trammit, bussit! Se on vitsi.

Miten kuvailisit Moskovaa? Mitä mahdollisuuksia se voi tarjota? Simon:

Moskova on kuin suuri kylä – kaikki tuntevat toisensa, mikä voi olla hyvä tai huono riippuen siitä, miten käyttäydyt. Yksi asia, jonka olen oppinut Moskovasta, on se, että jos jokin ei mene aivan oikein tai sinun on muutettava suuntaa, Moskova on erinomainen paikka tehdä se. Voit luoda itsesi uudelleen ja olla jotain muuta seuraavana päivänä, tämä on niin totta. Et voi tehdä sitä Englannissa. On hienoa olla ulkomaalainen Moskovassa, ihmiset ovat täällä todella avuliaita. Jos tarvitset tietoa, voit vain heittää sen Facebookiisi, ja joku tulee pian vastaamaan.

Kuvastaa mielenkiintoisesti, että työskentelen näissä kahdessa toimistossa ja vierekkäin lontoalaisen, irlantilaisen ja liverpudlianin kanssa. Yleensä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa en koskaan seurustelisi kenenkään Liverpoolista tai Manchesterista, koska olen kotoisin Kentistä, kaakosta. Meidät jaetaan 'pohjoisiin' ja 'lounaisiin'. Mutta täällä olet pakotettu tilanteeseen, jossa sinun on seurusteltava. Ja tiedätkö, he ovat todella mukavia tyyppejä!

Simon Greenin onnellisuuden kaava? Simon:Se on aina ollut viiniä ja musiikkia (nauraen

). Minulla on musiikkitaustaa, kun olin lapsi, kävin yhdessä huippumusiikkikouluista. Ja olen aina rakastanut viiniä, erityisesti punaviiniä, enemmän kuin väkeviä juomia, joita olen pääasiassa pysytellyt kaukana.

Rakastan matkustamista, se avaa silmäsi. Viime vuonna tein 26 lentoa eri maihin. Paikka, josta tulen Kentissä, on kuin kylä, jossa on paljon maataloustyöntekijöitä. Muistan noin 2-3 vuotta sitten menin paikalliseen baariin, ja siellä oli kaksi 'paikallista maalaisjätkää', kuten kutsumme heitä, istumassa samalla pöydällä, jolle he olivat istuneet vuotta aikaisemmin, ja he puhuivat edelleen samaa keskustelua... Jane:

ja he ovat edelleen siellä! Simon:  

He katsoivat minua kuin vihaisisivat minua todella ja kysyivät minulta: 'Miltä Venäjällä tuntuu? Juoksevatko karhut edelleen kaduilla? Ovatko mafian jäsenet joka kulmalla?' Vastasin vain: 'Se on erilaista.'

Suunnitteletko pysyä Moskovassa? Simon: