Miksi venäläiset eivät hymyile

Brittiläinen Luc Jones saapui Venäjälle ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa opiskellakseen. Hän työskenteli myöhemmin Moskovassa, sitten Puolassa ennen paluutaan Moskovaan vuonna 2002 työskennelläkseen Antal Venäjä missä hän on nyt kumppani. Hän on matkustanut yli 100 maassa, mukaan lukien kaikki 15 entistä Neuvostoliiton tasavaltaa. Jones on käyttänyt tätä merkittävää kokemusta kokoamaan tuoreimman julkaistun oppaan Venäjällä liiketoimintaan. keskustelee Jonesin kanssa Venäjällä matkustamisesta ja siitä, mitä ensikertalaisten vierailijoiden on syytä tietää.

Uusi kirjasi nimeltä “Miksi venäläiset eivät hymyile” julkaistiin äskettäin. Tällainen provosoiva otsikko herättää tietenkin kysymyksen: “Miksi he eivät hymyile?”

Miksi venäläiset eivät hymyile? No, hehän hymyilevät, mutta eivät yhtä usein kuin me! Valitsin tämän otsikon, koska se on yksi päästeereotypioista, joita ulkomaalaisilla on venäläisistä. Venäjällä ihmiset hymyilevät, jos heillä on siihen positiivinen syy, kun taas lännessä me hymyilemme saadaksemme muut ihmiset tuntumaan mukavammilta. Yleinen nyrkkisääntö on, että jos joku ei hymyile sinulle, se ei tarkoita, etteivät he pitäisi sinusta, he vain eivät tunne sinua, mutta jos näet hymyn, niin on todennäköistä, että olet tehnyt heihin positiivisen vaikutuksen!

Oppaana Venäjällä toimimiseen kirja tarjoaa runsaasti näkökulmia ensikertalaisten maahanmuuttajille, jotka tulevat työskentelemään Venäjälle. Mikä parasta, se tarjoaa myös hyödyllistä tietoa turisteille ja vierailijoille, jotka tulevat Moskovaan. Jos sinun pitäisi valita jokin neuvo kirjastasi ensikertalaista matkailijaa varten Moskovassa, mikä se olisi?

Jos tulet Moskovaan ensimmäistä kertaa, riippumatta siitä, ovatko syyt liiketoimintaa vai vain vierailua, älä välitä siitä, mitä olet lukenut lännen mediasta, kuten roskasta Venäjän mafista. Tutustu kyrilliseen aakkostoon (jopa jos vain koneessa matkalla tänne), koska hyvin vähän opasteita on englanniksi.

Mitkä ovat pahimmat ja vanhentuneimmat stereotypiat, jotka liittyvät Venäjällä matkustamiseen ja asumiseen?

Luultavasti vanhentunein stereotypia on se, että Venäjä on vaarallinen. Toki Moskova on iso kaupunki, jossa on oma osansa vähäisestä rikollisuudesta, mutta kaiken kaikkiaan uskon, että se on paljon turvallisempaa kuin Lontoo, Pariisi tai New York...

Onko olemassa kulttuurisia eroja, joista uskot, että vierailijan tulisi olla tietoinen?

Kulttuurisesti on hyvä tietää, että sekä Venäjällä että venäläisillä on melko karu ulkokuori, mutta kun tutustut heihin, venäläiset ovat äärimmäisen vieraanvaraisia. Länsi on mukavasti paketoitu, ja tiedät (melkein) aina, missä olet ja mitä odottaa. Venäjällä odota odottamatonta!! Lisäksi venäläiset ovat yleensä paljon tunteellisempia kuin länsimaalaiset, vaikka se ei ensimmäisenä vaikuttaisikaan ilmeiseltä – he voivat tehdä spontaneja päätöksiä, jotka ulkomaalaisista vaikuttavat äärimmäisen epäloogisilta, tunteiden, ei logiikan perusteella. Päätöksentekoprosessimme on yleensä paljon pragmaattisempaa, mikä vaikuttaa venäläisistä hieman tylsältä!

Mikä on ensimmäinen paikka, johon viet ulkopaikkakuntalaisvieraita? Onko jokin kohde, jonka näytät heille, eikä sitä löydy oppaista?

Tapanani on viedä ensikertalaisia ympäristöön, johon kuuluu tavalliset nähtävyydet (Kreml, Punainen tori ja Arbat), mutta myös Kolomenskoje – ei mitään erityistä, ja iltaisin pidän Chaikhona-tyyppisistä uzbeki-ravintoloista, jotka eivät koskaan petä. Valitettavasti oppaat Venäjälle keskittyvät pääasiassa Moskovaan, eivätkä muihin paikkoihin – viime vuonna vierailin kaupungeissa, kuten Orenburg ja Tšeboksary, joista kumpikaan ei edes mainittu Lonely Planetissa...

Mitä neuvoja sinulla on niille, jotka ovat tulleet vierailulle ja päättävät, että he haluavat jäädä ja työskennellä? Miten heidän pitäisi edetä työpaikan etsimisessä?

Moskova ei todellakaan ole sellainen paikka, joka houkuttelee reppumatkailijoita, jotka ovat tulleet tänne ja haluaisivat jäädä – ensinnäkin viisumit ovat hankalia saada ja erittäin kalliita, ja Moskovan korkea elinkustannus on aiheensa itsessään. Tämä on kaupunki vain koville – sinun on todellakin haluttava olla täällä, ja oltava sekä omistautunut että määrätietoinen siitä, mitä haluat saada oleskelustasi. Tämä ei ole kaupunki arkoille sydämille, jossa voit vain saapua ja katsoa miten asiat sujuvat (paitsi jos taskusi ovat syvät) – kuten neuvostoleffan nimi tiivistää, ‘Moskova ei usko kyyneliin’!!

Työn osalta markkinat ovat paikallistuneet huomattavasti 1990-luvulta lähtien, eikä ulkomaalaisena ole enää ammatti itsessään – sinun on kysyttävä itseltäsi yksi yksinkertainen kysymys: “Mitä voin tehdä, mitä pätevä, kokenut venäläinen ei voi” – ja vastaus useimmissa tapauksissa ei ole paljon – erityisesti jos et puhu venäjää.

On tietenkin poikkeuksia, ja jotkut ovat menestyneet erinomaisesti, aloittamalla lähes tyhjältä, mutta älä ole varma, että se tulee olemaan helppoa!

Englannin opettaminen on yksi ilmeinen aloitus – tein sen vuosina 1995-6 yliopistosta valmistumisen jälkeen – se on hyvin palkattua, ja synnynnäisille puhujille on suuri kysyntä ja (monissa tapauksissa) et ehkä tarvitse mitään virallisia pätevyyksiä.

Saadaksesi ilmaisen PDF-kopion Lucin kirjasta "Miksi venäläiset eivät hymyile" pyydämme sinua napsauttamaan  tästä